KKO:2006:55
- Asiasanat
- Yksityishenkilön velkajärjestely - Maksuohjelma
- Tapausvuosi
- 2006
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S2005/260
- Taltio
- 1528
- Esittelypäivä
Velallisen työmatkakulut ylittivät paikallisliikenteen käytöstä aiheutuneet menot. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa tarkoitettua velallisen maksuvaraa laskettaessa työmatkakuluja ei jaettu velallisen ja hänen aviopuolisonsa nettotulojen mukaisessa suhteessa vaan ne otettiin huomioon samansuuruisina kuin ne oli hyväksytty työmatkakuluvähennykseksi velallisen verotuksessa.
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Maksuohjelmaehdotus
A:n velkajärjestely oli aloitettu 22.4.2004. Selvittäjän laatimassa maksuohjelmaehdotuksessa A:n nettotulot olivat noin 54 % ja hänen puolisonsa nettotulot noin 46 % puolisoiden kokonaisnettotuloista. A:n maksuvara oli laskettu siten, että hänen nettotuloistaan oli vähennetty hänen tulo-osuuttaan vastaava osuus perheen asumismenoista ja elinkustannuksista sekä hänen työmatkakustannuksensa kokonaisuudessaan.
Velkojat Balancon Assets Oy ja Nordea Rahoitus Suomi Oy vastustivat esitettyä maksuohjelmaehdotusta. Ne vaativat, että A:n maksuvaraa laskettaessa hänen työmatkakustannuksensa jaetaan aviopuolisoiden tulojen mukaisessa suhteessa. Lähtökohtana tuli olla avioliittolain mukainen elatusvelvollisuus myös henkilökohtaisten menojen jakamisessa.
Hämeenlinnan käräjäoikeuden päätös 24.9.2004
Käräjäoikeus lausui, että selvittäjän maksuohjelmaehdotuksessa työmatkakulut oli vähennetty kokonaisuudessaan A:n nettotulosta laskettaessa hänen maksuvaraansa. Avioliittolain 46 §:n perusteella puoliso oli kykynsä mukaan velvollinen osallistumaan perheen menoihin, kuten asumismenoihin ja perheen välttämättömiin elinkustannuksiin. Työmatkakulut olivat A:n omia tulonhankkimiseen liittyviä kustannuksia. Niitä ei ollut pidettävä sellaisina puolisoiden tai perheen elinkustannuksina, joihin toisen puolison tulisi osallistua. A:lla oli oikeus vähentää nämä kulut hänen maksuvaraansa laskettaessa.
Näillä perusteilla käräjäoikeus vahvisti selvittäjän maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan A:n maksuohjelmaksi.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Virpi Ilmavirta.
Turun hovioikeuden päätös 13.1.2005
Balancon Assets Oy, Nordea Pankki Suomi Oyj ja Nordea Rahoitus Suomi Oy valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Allan Ahnger ja Jussi Isotalo.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Balancon Assets Oy:lle ja Nordea Rahoitus Suomi Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan ne vaativat, että hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:n maksuvaraa laskettaessa hänen työmatkakustannuksensa jaetaan hänen ja hänen aviopuolisonsa tulojen mukaisessa suhteessa.
A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Maksuohjelma ja kysymyksenasettelu
1. A:n velkajärjestelyasiassa vahvistettu maksuohjelma on laadittu siten, että maksuvaraa laskettaessa hänen palkkatulostaan on ensin vähennetty ennakonpidätyksenä perittävän veron ja veronluonteisten maksujen sekä ammattiliiton jäsenmaksun määrä. Näin saatu A:n kuukausittainen nettoansio on suhteutettu hänen aviopuolisonsa, joka ei ollut hakenut velkajärjestelyä, vastaavalla tavalla laskettuun nettotuloon, ja A:n nettoansiosta on vähennetty sitä suhteellisesti vastaava osuus (54,3 prosenttia) perheen asumiskustannuksista ja velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä annetussa oikeusministeriön asetuksessa säädetyin tavoin lasketuista muista välttämättömistä elinkustannuksista. A:n työmatkakustannukset on maksuvaraa laskettaessa vähennetty kokonaisuudessaan hänen nettoansiostaan.
2. Asiassa on valituksen perusteella kysymys siitä, vähennetäänkö A:n maksuvaraa laskettaessa hänen työmatkakustannuksensa kokonaan hänen tuloistaan, kuten alemmat oikeudet ovat tehneet, vai onko työmatkakustannukset ensin jaettava aviopuolisoiden tulojen mukaisessa suhteessa, jolloin vähennettäväksi määräksi jää vain A:n tuloja vastaava suhteellinen osuus.
Korkeimman oikeuden arviointi
3. Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukainen puolisoiden elatusvelvollisuus otetaan velkajärjestelyssä maksuvaraa laskettaessa huomioon siten, että perheen välttämättömät menot pääsääntöisesti jaetaan puolisoiden nettotulojen mukaisessa suhteessa, jolloin enemmän ansaitsevan puolison katsotaan vastaavan perheen menoista suuremmalla määrällä kuin vähemmän ansaitsevan. Edellä mainitun oikeusministeriön asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan paikallisliikenteen käytöstä aiheutuvat menot luetaan velallisen välttämättömiin elinkustannuksiin. Nämä menot otetaan siten maksuvaraa laskettaessa huomioon vain siltä osin kuin velallisen katsotaan niistä edellä todetuin tavoin vastaavan. Tällöin ei ole merkitystä sillä, onko paikallisliikennettä käytetty perheenjäsenten työmatkoihin vai muuhun liikkumiseen.
4. Edellä mainitun asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan myös velallisen työmatkakustannukset voidaan, jos ne ylittävät paikallisliikenteen maksun ja jos siihen on erityisiä perusteita, ottaa maksuvaraa laskettaessa huomioon. Jos velallinen käyttää työmatkaansa omaa autoa, työmatkakustannukset voidaan ottaa huomioon samoin perustein kuin ne voidaan hyväksyä vähennykseksi verotuksessa.
5. Tässä tapauksessa A:n työmatkakustannukset ovat paikallisliikenteen käytöstä aiheutuvia menoja huomattavasti suuremmat. Hän on käyttänyt työmatkoihinsa puolisonsa nimissä olevaa henkilöautoa, jonka kaikki kulut hän on maksanut. Hänen maksuohjelmastaan ilmenee, että siinä työmatkakustannuksina vähennetty määrä vastaa hänen verotuksessaan hyväksyttyä työmatkakuluvähennystä. Sen vuoksi ja kun A:n työmatkoista aiheutuvat kustannukset liittyvät kiinteästi juuri hänen tulonhankintaansa, Korkein oikeus pitää perusteltuna, että A:n maksuvaraa laskettaessa hänen työmatkakustannuksensa vähennetään hänen nettoansioistaan verotuksessa hyväksytyn työmatkakuluvähennyksen suuruisena eikä näitä menoja siten tule jakaa aviopuolisoiden nettotulojen mukaisessa suhteessa.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Petteri Mikkola.